Kesä alkaa

Ensimmäinen reissu yön yli meni mukavasti. Keskelle viikkoa osunut vapaapäivä oli aurinkoinen. Illalla pari tuntia tuttuun saareen, aamulla päämäärätöntä kesästä nautiskelua. Laivakoirakin pääsi taas aaltoja ja lintuja haukkumaan . Aurinko paahtoi päivällä ja Wallas yöllä. Veneen mukavuus paranee kummasti kun on toimiva lämmitin. 

Polttoainesuodattimet jäivät keväällä vaihtamatta. Nyt oli pakko vaihtaa, koneen kierrokset tipahtivat  kuormituksessa alas, pari kertaa on oli sammuminen aika lähellä. Eipä kiinnosta jossain ahtaassa satama-altaassa menettää tehoja tämän painoisella veneellä, voi tulla jarruttomuus hintoihinsa. Kovin olivat filtterit mustia ja karkeasuodattimen sisältä tuli mustaa litkua kun sen kippasi väärin päin. Ilmauksen jälkeen kone ainakin lähti käyntiin, aika näyttää loppuiko kierrosten vaeltelu.

Vesille

Rekka poimi illalla veneen kyytiin ja tunnin kuluttua se oli jo vedessä. Masto pystyyn,   kone käyntiin. Vettäkään ei tirissyt mistään joten niiltä osin asiat kunnossa. 

Plotteri ei herännyt ja kulkuvaloista puolet pimeänä. Niillä mentiin kolme tuntia kotisatamaan, onneksi oli kartat jo mukana.

Aamulla maston virittelyä, purjeet paikalleen ja pikku lenkki merelle. Kaikki näytti toimivan kuten pitäänkin joten kesä voi tulla.

Loppusuoralla

Silmän sattui syksyllä kaidevaijerin muovin alta näkyvä ruoste. Otin tukevan otteen vaijerin ja päätteen välistä ja väänsin, kuului rusahdus ja vaijeri katkesi. Siis kaikki vaijerit uusittiin ja muovipinnoitusta ei enään tullut. 

Samalla tuli oikeaistua pari vääntynynyttä kaidetolppaa ja uusittua tolppien kiinnityssokat. Kaidetolppien jalkoihin ei tarvinnut koskea, vuotoja ei ole ilmennyt.

Lakkaukset alkavat olla myös loppusuoralla, rouva on kiitettävästi jaksanut krapsuttaa tiikkejä puhtaaksi ja levitellä uutta pintaa.

Asensin autopilotiksi vanhan hihnavetoisen Autohelmin. Alkuperäistä ei saanut enään henkiin joten mennään tällä nyt niin kauan kun se jaksaa ruoria käännellä.

Viikon kuluttua olisi tarkoitus laskea vene omaan elementtiinsä. Vielä on pientä viimeistelyä, sitten loppusiivous ja tavarat sisään.

Tankkien putsausta

Vesitankista irtosi syksyllä veden sekaan epämääräisiä hiutaleita. Avasin toisen manusluukun ja totesin tankin vaativan putsausta, sen verran paljon oli töhkää näkyvissä.  Harjasin mistä pystyi, pumppasin moskavedet pois, kuivasin minkä pysyi. Sitten vähän puhdasta vettä ja loraus kloriittia ja kansi kiinni. Pöpöillä mahtaa tulla paha elämä.

Polttoainetankki oli paremmassa kunnossa, hiukan näkyi moskaa mutta yleisilme oli siisti. Otin pohjalta näytteen ja sieltähän tuli hiukan vettä. Siispä tämäkin tankki vaati pientä siivousta, pumppailin pohjalta enimmät moskat ja veden pois, sitten vaan kansi kiinni.

Metri lisää

Miehistö ja naisisto ilmaisi mielipiteenään jotta kulku keulasta laiturille ja kallioille on hankalaa. Kokeilin keulaportaita, vaihdoin kaiteen avonaiseen mutta tilanne ei korjaantunut. Niinpä ostin kun sopivasti löytyi reippaan metrin mittaisen pukspröötin.  Vuorossa on sen istuttaminen keulaan, samalla tulee ankkurille hyvä säilytyspaikka.

Mitat eivät tietenkään olleet sentilleen. Nostin hökötyksen taljan avulla suunnilleen kohdalleen jotta pääsin mittailemaan mistä veistellä pois tavaraa.

Kaiteita piti madaltaa, muuten meni paikoilleen vähällä vaivalla. Tiikkilautaa kanneksi ja ankkurirulla paikoilleen, siinä se alkaa olla valmiina.

Avotila kuntoon

Avotilan luukut on siis jo tehty, odottavat viimeistä sovitusta ja saranoiden kiinnitystä. Ruori ja muut irroitetut tiikkiosat on lakattu ja asennettu.

Riisuin suojapressun veneen keulapäästä , tulee tilaa ja valoa tehdä loput kunnostukset, alkaa jo tehdä mieli vesille.

Hain myös  "sprayhoodin" ompelijalta, siis pressun joka suojaa ohjaamoa. Tämä venehän on rättikatto, tuuli- ja sivulasien lisäksi on pieni kuomu joka peittää katon ja sivuja. Purjerenkaat prässäsin itse paikoilleen, sillä tavalla saa rätin varmasti tiukaksi.

En ole 100% tyytyväinen lopputulokseen, tuulilasin ylänurkat eivät ole mielestäni hyvin. Mutta tällä mennään tämä kesä .

Ankkurivinssi vaihtui myös modernimpaan. Vanha vinssi oli raskas käyttää ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Lisämurhetta toi siinä sojottavat terävät ulokkeet joihin kolhi varpaita ja polvia joka kerta kun keulaan oli asiaa. 

Vinssin vaihto oli simppeli homma. Vanhan mutterit aukesivat helposti, sitten vasaralla pultit ylös. Kun varresta väänteli aikansa antoi massa periksi ja ankkuripeli irtosi. Kaksi pulttia sopi entisiin reikiin joten pääsi vähällä poraamisellakin. Sitten kannen ja vinssin pohjan putsaus, sikaa väliin ja pultit kiinni. Tuli tilaa etukannelle ja terävät kulmat ovat nyt historiaa.

Putkei ja letkui

Wc on työlistalla seuraavaksi. Aloitin helpoimmasta päästä ja asensin aluksi septitankin. Aluksi tukeva vaneripeti tankin alle ja sitten tankki kiinni hihnoilla siihen. Putkivedoista tulee harmittavan pitkiä mutta onneksi saa koko pituudelta alamäen säiliöön niin ei tavara makaa putkessa.

Tankin saa tyhjäksi imulla ja pohjan kautta pumppaamalla. Siksi tyhjennyspuolelle tuli kolmitieventtiili josta valitaan kumpi tyhjennyssysteemi on käytössä.

Valtaistuin on Lavacin valmistama alipaineella toimiva pytty. Sille joutui tekemään koroketta koska on varsin matala. 

Veneessä alkujaan olleesta putkivirityksestä jäi ylimääräiseksi 8 rosterimutkaa, yksi kolmitieventtiilii, yksi sulkuventtiili ja parikymmentä rst-klemmaria. Tein liitokset ns. hydrauliklemmareilla, ne puristavat tasaisesti ja kireys on ihan eri luokkaa kuin perinteisillä.

Vessan kaapin runko on varsinainen palapeli. Tein sen yhdeksi paketiksi koska haluan putkistojen huoltohommien olevan helppoa,tarvittaessa koko kaapin voi vetää pois paikoiltaan. Jätin myös kaappien syvyyden järkeväksi, ei ole mukava kaivella tavaroita kaukaa kaapin perukoilta.

Sitten vaan maalia kopin seiniin, pytty, letkut ja kalusteet kiinni niin vessa oli käyttökunnossa. Testailin  Lavacin toimintaa, tiivisteet näyttivät pitävän ja klemmarien juuret pysyivät kuivina.